Se, että ihminen saisi tehdä täysin vapaasti kehollaan, suullaan ja mielellään mitä ikinä haluaisi olisi ultimaattisen vapauttavaa ja ajatus siitä jopa kiihottaa, normien ulkopuolista toimintaa, tekoja ja sanoja jotka eivät kuuluisi todellisuuteen.
Ajattelin asiaa tänään, kun olin matkalla koulusta kotiin. Koulussa käsiteltiin ihmisen erilaisia oppimistapoja, persoonallisuutta ja mistä se muovautuu ennen pitkää.
Jos joku asia ihmisen toiminnassa ei ole optimaalista vaan siinä olisi säröjä, kuten impulsiivisuus, asia täytyy korjata, mutta onko sittenkään rikki vai ehjempi kuin jatkuvasti itseään korjaavat ihmiset?
Epäonnistuminen, haavoittuvuus salataan. Ihminen on heikko jos kertoo arvistaan eikä mitätöi niitä ja sullo syvälle.
Toimin tunteiden sanansaattajana ja perään kuulutan rohkeutta.
Haluan itse olla tunnerohkea (se ei aina ole halusta kiinni....) ja sanoa mitä tunnen ja opetella ehkä lisäämään sitä käytäntöön. Tuntea siis se tunne mikä on eikä sulkea sitä.
Päätin tänään, että en halua pelätä nilkoille kusemista, sitä, kun voi roiskua vaikka varoisikin.
Toista ei saa sanoilla satuttaa, mutta sanan vapaus ja tunne vapaus muillekin kuin lapsille joilla onneksi ei vielä käsitystä kuinka toimia hallitusti.
Päätän saarnani tähän näytän omat konkreettiset arpeni.
Kuvaajana raymond´s art
Ps. be real
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti