Äiti, miks sä itket?

Keräsin voimia tähän kirjoitukseen kauan ja mietin kirjoitanko tätä lainkaan ja luon illuusion itsestäni ihmisille.

Haluan kirjoittaa tämän, koska nähtyäni etten ole ainut äiti joka tämän joutuu kokemaan ja jonka lapset joutuvat tähän tilanteeseen

Häpeän suuresti tätä asiaa ihmisenä, vanhempana ja äitinä. Tämä häpeä ei ole sitä, että ihmiset saisivat tietää tästä asiasta ja menettäisin kasvoni hyvänä vanhempana vaan, että saatoin itseni niin loppuun, että lapseni saivat osan siitä

-Istun toista kertaa tällä viikolla Tyksin psykiatrisessa päivystyksessä ja mietin milloin tämä kaikki loppuu ja asiat alkavat saamaan parempaa valoa.

-Esikoiseni lähtee osastohoitoon itsetuhoisuuden vuoksi.

-Itken seuraavana päivänä kolmatta tuntia kotona enkä saa itkua loppumaan enkä jaksa nousta tuolista enään ylös.

-Istun psykiatrian päivystyksessä jälleen. Tällä kertaa olen yksin, itseni vuoksi odotushuoneessa. Itken kokoajan syvemmin niin etten hetken päästä saa enää henkeä ja mieleni täyttää paniikki. Alan huutaa ja tuntuu kuin sydän pysähtyy tai ainakin lyö silloin, kun tahtoo.

Mietin jos tämä olisi viimeinen kerta tässä paikassa, ympyrä sulkeutuu, kun minä istun täällä eikä kukaan muu perheenjäsenistäni.

-Osastopaikkoja ei valitettavasti ole, sairaanhoitaja kertoo minulle, lähden parin rauhoittavan jälkeen kotiin.

-Seuraavana päivänä on palaveri jossa syvän masennukseni ja toimintakyvyttömyteni  vuoksi lapseni sosiaalitoimen ja itseni päätöksellä lähtevät kuukaudeksi asumaan kriisi perheeseen.

-Meni kolme päivä joista jokaisena päivänä makasin ja itkin. Itkin, koska asiat olivat menneet niin pohjalle.

Lääkäreitä, tapaamisia, meditaatiota, pohdintaa, lääkkeettömyyttä ja lapsia. Näillä eväillä olen päässyt pinnalle.

Mielen rauhaa ja lujuutta. Aina ei voi ihminen pysyä vahvana, aina ei voi ihminen olla vaipumatta epätoivoon, aina ei ihminen opysty olemaan itkemättä.

Mutta kaikki tämä on vain väliaikaista, tunteet menee ja tunteet tulee.

En ole huonompi äiti, en ole huonompi ihminen.

Hetki enää niin nauravat suut heräävät vierestäni joka aamu.

Ps. Älä häpeä valintoja jotka teet perheesi vuoksi, että voit olla  läsnä taas.